Perjantaina siis treffit, ihan ok, meni vähän viinin lipittämiseksi ja suunnattiin baariinkin illalla. Miekkonen on ihan mukava, ei erikoinen, eikä säväyttävä. Ei kyllä tule koskaan Ukolle vertoja vetämään, liian levoton ja raisu. Mä haluan rauhallisen ja tasaisen. Mentiin siis baariin, sinne tuli myös pikkuveljeni joka keskusteli Miekkosen kanssa paljon kahdestaan, kuka tietää mistä. Tarjoutui myös harjoituskappaleeksi Veikalle tatuointitarkoituksiin. Ihan suloista siis.
Baarissa oli myös ystävät joiden kanssa piti laivalle lähteä. Soittivat juuri kun baariin saavuttiin ja löytyivätkin sitten sieltä. Sama maku kaveripiirillä. Miehensä menettäneen kanssa vähän keskusteltiin ja meinataan kai tavata tällä viikolla, oli ihan kiva huomata että mun ahdistus ja tunteet ei niitä haitanneet, kokivat normaalina ja toinen ystävä huomautti että ehkä mullekin tekee hyvää käydä läpi tunteet jonkun toisen kanssa, jos vaikka sais niitä käsiteltyä. Silloin aikoinaan kun vaan sulkeuduin kuoreen ja jätin kaiken lukkojen taakse. Pahoitteli myös ettei osannut silloin olla tukena, nuoria kun oltiin. Eipä kai sitä kukaan osaa sellaiseen asiaan 19-kesäisenä suhtautua.
Mentiin vielä illan päätteeksi tanssimaan klubille ja ennen pilkkua Miekkosen luokse. Päivään asti nukuin koiran unta, vieras paikka ja aika armoton humala ja sitä seurannut armoton krapula. Miekkonen heitti mut sitten päivällä kotiin kun se haki lapsensa ja mulle oli tulossa ystävä hakemaan Tyttären pieniä vaatteita. Unohdin voiteeni Miekkoselle, soitin siitä sunnuntaina ja kai mä sen joskus saan takasin, mun lempivoide jota on vaikea Suomesta saada. Pitikin just se sitten jättää, mä niin harvoin mitään tavaroitani unohdan, harmittaa.
Lauantaina menin yhdeltätoista nukkumaan ja nukuinkin sunnuntaihin aamupäivään. Kuittasin siis vähän univelkoja, mutta se sitten kostautui sillä etten viime yönä nukkunut oikeastaan ollenkaan. Tänään aamulla törmäsin Tyttären päiväkodilla kaveriin joka tulikin sitten aamukahville, ei ollakaan pitkään aikaan nähty, kun sen lapset on useamman kuukauden olleet huostassa. Ihana ystäväkin soitti aamulla ja lähdettiin kirpparille pyörimään, löysinkin Tyttärelle viidellä eurolla hyvän talvihaalarin ja Pojalle syksy/kevät takin samalla hinnalla, paitojakin löytyi monin kappalein, kassillinen vaatteita vain 20 eurolla. Miksen mä pyöri tuolla useammin? Säästäisin varmaan omaisuuden, vaikka olenkin aika nirso lasten vaatteiden suhteen yllätyin aika iloisesti että ihan laatutavaraa niin halvalla. Oikein onnistunut päivä siis.
Huomenna on taas KT, onkin paljon tapahtunut puitavaa, ja toivon kovasti että se aika sille isolle, pahalle psykiatrille olisi nyt löytynyt!
Maanantai-musiikkia.. :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.