Oli sen verran touhua viikonloppuna ettei kirjotella ehtinyt. Lauantaina lähdin tosiaan Helsinkiin ja koin ensimmäisen elämysmatkani Kallioon. Täytyy kyllä myöntää että ahdistavampaa paikkaa en ole vielä nähnyt, onneksi siellä ei montaa hetkeä vietetty, vaan suunnattiin piknikille Kaivopuiston kallioille. Lepäsi mieli lämmössä istuessa ja veden kimaltaessa edessä. Siitä sitten suunnattiin keskustaan terassille viinilasilliselle ja matkattiin yhdessä takaisin takapajulaan.

Täällä päässä jotenkin terassi uudestaan houkutteli ja viini maistui hyvältä, seura oli mitä mainioin ja uusiakin tuttavuuksia löytyi. Ilta oli kaikenkaikkiaan hieno, mitä nyt sitten eksyin yökerhoon yhtä ystävää moikkamaan, innostuin tanssimaankin kuin sillit suolassa. Oli siis paikka hivenen täynnä. Jotenkin miehet on yliroikkuvaisia perässä kun mua ei niiden yritykset kiinnosta tässä vaiheessa edes leikkimielellä. Jos jonkinnäköistä hiipparia kuleksi perässä ja kaikenlaisia iskurepliikkejä, perussetistä ihan friikkiin, tuli kuunneltua. Niitä taitaa oikein innostaa jos naista ei kiinnosta pätkääkään, joku saalistusvietti herää tjn.

Viiden aikaan aamulla pääsin kotiin, pätkittäistä nukkumista ja yhdeltätoista havahduin ystävän soittoon, piti kahdeltoista mennä syömään. Käytiin nepalilaisessa, ja vaikka olo ei ollut mikään mainio niin ruoka oli todella hyvää ja ystävä todella ihana. Ollaan lähdössä sen ja parin muun kanssa ensi kuussa laivalle, ja sillä on synttärijuhlatkin tossa muutaman viikon päästä, ja näitä odotan innolla. Noi vanhat ystävät on juuri sellasia joita nyt kaipaa, ne pitää musta just sellasena mitä mä olen, nauttii mun seurasta ilman rajotteita ja niiden seurassa itsekin voi olla rento. Kertoi kuinka olivat toisen kaverin kanssa kehuneet mua kilpaa, kun olivat puhuneet risteilystä, ja tottakai tollanen hivelee itsetuntoa, varsinkin kun tietää ettei kyse ole paskapuheesta.

Illalla kun lapset tuli kotiin Ukkokin heltyi vähän halittelemaan ennenkuin lähti kotiinsa. Kaikenkaikkiaan onnistunut viikonloppu. Yksi pieni sattumus tapahtui ihmisen kanssa jota pidin ystävänäni, mutta huomasin että se laiva taitaa olla lastattu liian negatiivisella asenteella, joten laiva saa jäädä satamaan vähäksi aikaa odottelemaan suotuisampia säitä.

Olo on nyt siis kaikesta huolimatta oikein onnekas, murheet ja ajatukset sai väistyä ja positiivinen energia valtasi mielen kehon, kiitos ihanille ystävilleni jotka minusta aidosti välittävät ja ovat aidosti kiinnostuneita hyvinvoinnistani. 

Tämä päivä meni sitten aamulla lasten kanssa tapellen, juttuja puuhaten, ja hoidon jälkeen ovatkin sitten lahjakkaasti tapelleet keskenään. Mutta nyt ei edes harmita, vieläkin hyvä olo, viikkoa edetessä voi viikonloppu hämärtyä menneseen ja murheet vallata. 

Nyt kuitenkin yritän kovasti ottaa otteen hetkestä, tähän sopiikin hyvin Nick Cave and the Bad Seedsin tuotanto <3