On taas kiirettä pukannut, kiitos impulssien.
Tiistaina KTlla juteltiin menneistä viikoista, Isolle Pahallekin löytyi aika ensi kuulta, kerran vielä näen KTa ennenkuin se siirtyy lomalle, soittaa kuitenkin Ison Pahankin jälkeen.
Keskiviikkona iski koira-impulssi, sain kuitenkin itseni sen verran rauhottumaan ite että otin vaan kaverin koiran kokeiluun ensin. Tässä tapahtunut siis parannus, normisti olisin aamulla asian päättänyt ja iltaan mennessä olisi talossa koirakin. Jeij minä! Torstai-aamuna sitten hain koiran, päivä meni mukavasti, kunnes alkoi viikonloppumenoja kertymään, Tytär vierasti koiraa ja Poika joka innokkaana koiraa halusi sai hepulin pennun hepulista. Illalla siis vein jo koiraa pois. Ei me taideta ihan vielä olla valmiita siihen kun menoa ja touhua on liikaa.
Perjantaina maksoin sen verran laskuja että ärsytti, oli pakko käydä ostamassa kengät. Loogista joo, tiedän. Kaveri oli voittanut liput Kissojen yöhön ja sinne sitten mentiin tyttöporukalla. Oikein hauska reissu, stressi lievittyi sen verran että nukuin yönkin makeasti.
Lauantaina vaihdoin talviverhot olkkarin ikkunaan ja muutenkin siivoilin, projekti näyttää sen verran hyvältä että uskoisin sen olevan valmis jo keskiviikkona. Vaikka aikamäärittely onkin mulle vaikeaa, jotenkin on vahva tunne keskiviikosta. Siivoilun jälkeen otin muutaman ölppösen ja juttelin Ukon kanssa puhelimessa, oikein lässynläätä ja suhdepulinaa. Ollaan nyt molemmat sitä mieltä että kannattaa yrittää vielä kerran korjata tätä suhteenrämää, ihan kunnolla ja ajan kanssa. Ukkokin jopa sitoutui yrittämään. Ehkä tämäkin siis tästä vielä johonkin muuttuu.
Miekkosesta ei ole sunnuntain jälkeen kuulunut mitään, tiistaina laitoin viestin, keskiviikkona ja lauantaina yritin soittaa, eikä mitään. Ihme tyyppi, alkaa itteäkin ärsyttää noin lapsellinen käytös. Mutta nyt voin hyvillä mielin unohtaa sen ja keskittyä ihan vaan olennaiseen, vaikka edelleen olen fiksaantunut siihen rasvapurkkiin, kai se on pakko vaan myöntää tappio.
Lauantaina lähdin kantikseen ja siellä tapasin kaverin jota en kolmeen vuoteen ole nähnyt, se kun muutti pois maasta, nyt on kuitenkin palannut ja otettiin sitten yhteisessä porukassa. Päädyin jatkoille entiseen työpaikkaan (hotelliin) ja nukuin ahtaassa yksikkösängyssä tilaa vievän miehen vieressä. Ei siis paljon nukuttu kun joutui keskittymään siihen että pysyy siellä sängyssä. Aamulla menin respaan moikkaamaan entistä työkaveria, yllättyi hieman nähdessään mun kömpivän sieltä kerroksista. Ilta oli kylläkin hauska, vaikka hetken jouduin väittelemään Pojan isän kummisedän kanssa, joka oli myös isän paras ystävä. Vähän hävettää humalainen avautuminen vuosien kaunasta, mutta ehkä sekin tajusi pointin. Voisi siis olla kummipoikansa elämässä mukana, kun sen takia se nimikin sinne kummitodistukseen on laitettu. Mä nään enemmän sen poikaa kun se mun.
Tänä aamuna tein sitten "walk of shamen" keskustasta kaverin ja kaupan kautta kotiin. On vähän heikko olo, mutta auttaa vähän syödä, mulla kun toi syöminen on vähän heikkoa ollu viime aikoina, sen takia humalakin tulee nopeasti päälle ja aamulla on ihan kamalan paha olo.
Ensi viikkoon ja uusiin kujeisiin..
Mun rakas Ukkoni <3
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.